Pelisilmää on välillä jättää kertomatta kaikkia faktoja, ja sen huomasin myös lukiessani Posti ja logistiikka-alan unioni PAU:n Reitti-jäsenlehdessä 23.1. julkaistua puheenjohtajakolumnia mainosjakelualan työehtosopimustilanteesta (linkki). Mainoksia sekä kaupunkilehtiä jakava Suomen Suoramainonta siirtyi mediatalo Keskisuomalaisen omistukseen vuodenvaihteessa. Suomen Suoramainonta -ketjussa työskentelevien jakajien työsuhteissa noudatetaan Suomen Mainosjakajien Etujärjestön neuvottelemaa normaalisitovaa työehtosopimusta, joista uusin allekirjoitettiin 31.12.

Pitää paikkansa, että eri puolilla Suomea on käynnissä useita oikeudenkäyntejä, joissa PAU ajaa alalta jo poistuneiden jakajien lukuun palkkasaatavakanteita, vaatien jälkiperusteisesti noudattamaan heidän sopimaansa yleissitovaksikin katsottua koko postialaa koskevaa työehtosopimusta. Tarkoituksenhakuinen lisäliite isossa kokonaisuudessa, jolla saatiin rajoitettua kilpailua ja muodostettua monopoliaseman koko postialan edunvalvojana kuulematta mainosjakajia ollenkaan prosessissa.

Se mikä jäi sopivasti kertomatta on ettei yhtäkään uudempia työehtosopimuksia koskevaa kannetta ole hyväksytty, vaan ne odottavat paraikaa työtuomioistuimen lausuntoa eli työasioihin keskittyvän erityistuomioistuimen ratkaisua. Lausunto ei ole valituskelpoinen ja se tulee meidän käsityksemme mukaan symbolisesti sitomaan käräjäoikeuksia jatkossa, sillä kaikissa kanteissa on lopulta kyse samasta kysymyksenasettelusta. Kuka voi perustaa ammattiliiton ja mikä on rivityöntekijän määre?  Onko mainosjakelua pienessä jakeluyhtiössä itsekin tekevä työntekijä, jolla on lisäksi työnjohdollisia tehtäviä oikeutettu perustamaan liiton ajamaan hänen etujaan mainosjakajana? Mikäli ei, voiko työtuomioistuin sivuuttaa täysin liiton jo kymmenen vuotta tekemää hyvää toteutunutta edunvalvontatoimintaa? Maininnanarvoinen on mm. jouluna valmistunut jakajakysely, jossa saatiin arvokasta avointa ammattidataa. Mikäli työtuomioistuin katsoisi perustamishenkilöiden olleen esteellisiä, on se imagohaitta rajattava koskemaan vain ensimmäistä työehtosopimuskautta, ei liiton pysyviä toimintaedellytyksiä. Kukaan perustamisvaiheen henkilöistä ei enää ole osallistunut liiton toimintaan vuosikausiin.

PAU on lisäksi esittänyt väitteitä liiton operatiivisesta toiminnasta. Liitto toimi ennen täysin hallituksen vapaaehtoisvoimin kuten yhdistyksissä tapana. Aktiiviset ihmiset ovat se moottori, jotka haluavat pyyteettömästi tarjota vertaistukea oman ammattinsa ruohonjuuritason asiantuntijoina. Rakensimme niin kevyen ja ydintoimintaa tukevan organisaation järjestelmineen kuin maallikkoina pystyimme, mutta emmehän me koulutettuja juristeja tai generalisteja olleet vaan tavallisia perheenäitejä ja -isiä. On siksi aivan absurdia verrata hallinnon struktuureja vakiintuneeseen toimijaan ja sen prosesseihin. PAU pitää mielellään fokuksensa menneessä, koska nykypäivänä toimintamme on ammattimaista ja vähintään samalla tasolla. Lukijalle tiedoksi, että ensimmäisestä työehtosopimuskaudesta tehty kantelu voitettiin käräjäoikeudessa, mutta hovioikeus päätyi toiseen ratkaisuun vedoten juuri hallinnon rakenteisiin suhteessa vakiintuneisiin toimijoihin. Hovioikeus ei kuullut liittoa asiasta, joka on nurin kurista ettei asianomaiselle anneta oikeusvaltiossa mahdollisuutta puolustautua. Se mahdollisuus on nyt työtuomioistuimessa, sen jälkeen tehdään vastuulliset ratkaisut puolin ja toisin.

Minusta on surullista miten PAU on luvannut jakajille pikavoittoja näiden kanteiden muodossa, jotka on laitettu vireille kevyellä palautelomakkeella. Jakajien työsuhteissa ei ole ollut mitään poikkeavaa ja heille maksettiin juuri etukäteen tiedossa ollutta palkkiota. Oikeusprosessi on aina yksilölle rankka prosessi ja keskiöön joutuvat jo elämäänsä jatkaneet jakajat, vaikka tässä on kyse laajemmin mainosjakajien ammatillisesta edustusoikeudesta.

 

Aini Suni-Heino, hallituksen puheenjohtaja

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry